Jatkuva sota ja pysyvä epävarmuus

Johdanto

EU:n tilapäisen suojelun direktiivi (RTB) ukrainalaisille pakolaisille on hiljattain jatkettu uudelleen, nyt 4. maaliskuuta 2027 asti. Tämä jatko heijastaa tunnustettua todellisuutta, jonka mukaan laajamittainen paluu ei ole toistaiseksi mahdollista. Mutta tämän muodollisen jatkamisen takana piilee monimutkainen oikeudellinen ja yhteiskunnallinen tehtävä: miten varmistamme Alankomaissa ja Euroopassa ukrainalaisten pakolaisten riittävän ja kestävän suojelun pitkittyneen epävarmuuden ja sodan tilanteessa?

Tuore Clingendael-raportti Jatkuva sota, pysyvä epävarmuus (kesäkuu 2025) tarjoaa yksityiskohtaisen analyysin tekijöistä, jotka vaikuttavat paluumahdollisuuksiin. Tässä artikkelissa esitellään raportin pääkohdat, pohditaan niiden vaikutuksia Alankomaiden käytäntöön ja tutkitaan vaihtoehtoisiin statuksiin siirtymiseen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä.

Tilapäisen suojelun direktiivin jatkaminen

EU on jälleen jatkanut RTB-direktiivin soveltamista ukrainalaisiin paenneisiin yhden vuoden ajan. Näin EU:n lainsäätäjä tunnustaa implisiittisesti, ettei kestävä paluu Ukrainaan useimmille paenneille ole realistista niin kauan kuin sota jatkuu. Jatkamiseen liittyy EU-tasolla keskusteluja laajemmasta pitkän aikavälin strategiasta, jossa vaihtoehtoisilla oleskelustatuksilla ja vaiheittaisella paluulla on rooli.

Alankomaissa tämä jatkaminen vahvistaa vastaanoton, asumisen ja kotoutumisen jatkumista koskevaa velvollisuutta. Jatkoaika herättää kuitenkin myös oikeudellisia kysymyksiä tilapäisestä suojelusta siirtymisestä pidempiaikaisempiin oleskelumuotoihin. Euroopan komissio kehottaa jäsenvaltioita avaamaan vaihtoehtoisia statuksia, jotta kansalliset turvapaikkajärjestelmät eivät joutuisi entisestään koetukselle.

Tekijät, jotka estävät paluumuuttoa

Clingendael-raportissa hahmotellaan neljä päätekijää, jotka vaikuttavat paluumahdollisuuksiin ja paluuaiheisiin:

Konfliktin kesto: Sota näyttää vakiintuvan pattitilanteeksi tai pitkittyneeksi matalan intensiteetin sodankäynniksi. Diplomaattisia läpimurtoja ei ole tapahtunut, eivätkä uudet neuvottelut ole tuottaneet merkittäviä tuloksia. Niin kauan kuin konflikti jatkuu, paluu on monille turvatonta tai epähoukuttelevaa.
Taistelujen intensiteetti: Konflikti on viime kuukausina jälleen kiihtynyt raskaiden pommitusten ja lennokki-iskujen myötä. Tämä lisää siviilien riskejä, tuhoaa infrastruktuuria ja heikentää humanitaarisia näkymiä suurissa osissa Ukrainaa.
Miehitetyt tai vapautetut alueet: Rintamalinja on suhteellisen vakaa, mutta Venäjä valtaa tasaisesti alaa idässä ja pohjoisessa. Vapautetut alueet ovat usein pahoin vaurioituneita. Mahdollisuus palata turvallisesti miehitetyille tai hiljattain vapautetuille alueille on edelleen epävarma.
Taloudellinen tilanne ja jälleenrakennus: Ukraina kamppailee laskevan kasvun, korkean inflaation ja hauraan jälleenrakennuksen kanssa. Vaikka työttömyys laskee ja ulkomainen tuki kattaa budjettivajeen, talouden elpyminen on edelleen haurasta ja altista sotilaalliselle eskalaatiolle.

Nämä tekijät korostavat, että laajamittainen paluu ei ole lähitulevaisuudessa toteutettavissa, ei edes tulitauon sattuessa. Lisäksi on olemassa todellinen riski siitä, että haavoittuvat ryhmät joutuvat palatessaan köyhyyteen tai vaaraan.

Maahanmuuton jatkaminen ja vaihtoehtoiset statukset

Raportissa huomautetaan, että monet ukrainalaiset tilapäisesti paenneet tavoittelevat pysyvämpää statusta vietettyään useita vuosia Alankomaissa ja muissa EU-jäsenvaltioissa. On merkkejä kasvavasta kysynnästä vaihtoehtoisille statuksille, kuten työn tai perheenyhdistämisen perusteella myönnettäville oleskeluluville, tai turvapaikkahakemuksille henkilöille, joilla on yksilöllinen riskiprofiili.

Euroopan komissio kannustaa jäsenvaltioita helpottamaan siirtymistä vaihtoehtoisiin statuksiin, muun muassa turvapaikkajärjestelmään kohdistuvan paineen keventämiseksi. Samalla Clingendael-raportti tuo esiin riskin siitä, että haavoittuvat ryhmät, jotka eivät pysty saavuttamaan taloudellista riippumattomuutta, jäävät väliinputoajiksi.

Alankomaiden kontekstissa tämä tarkoittaa, että kuntien, IND:n ja muiden asianomaisten viranomaisten on oltava valmiita mahdolliseen siirtymään kollektiivisesta tilapäissuojelusta yksilöllisiin menettelyihin turvapaikkakysymyksissä. Oikeudellinen ohjaus, tiedottaminen ja yksilöllinen räätälöinti ovat tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeitä.

De oikeudellinen suojeluvelvoite

RTB:n (Tilapäistä suojelua koskeva direktiivi) jatkaminen vahvistaa Alankomaiden velvollisuutta taata asianmukainen suojelun taso. Pitkäaikaisen oleskelun näkymän myötä herää kuitenkin kysymys siitä, miten tämä sisällytetään politiikkaan ja lainsäädäntöön.

Nykyiset vastaanotto-, asumis- ja osallistumisjärjestelyt on suunniteltu ensisijaisesti tilapäiseksi hätäavuksi. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että monet ukrainalaiset pakolaiset työskentelevät, kotoutuvat ja lähettävät lapsensa kouluun. Clingendael-raportti korostaa, että tällä on paitsi käytännön myös oikeudellisia seurauksia: pitkäaikainen vastaanotto luo odotuksia ja oikeudellisia asemia.

Lisäksi EU-oikeudellinen suojelu edellyttää tiettyä jatkuvuutta ja kestävyyttä. EU:n perusoikeuskirjan 18 artikla ja Euroopan ihmisoikeussopimus (EVRM) suojaavat oikeutta turvapaikkaan ja palauttamiskieltoa (non-refoulement). Pakotettu paluu epävakaaseen, turvattomaan tai sosiaalisesti elinkelvottomaan Ukrainaan olisi ristiriidassa näiden velvoitteiden kanssa.

Johtopäätökset ja suositukset

Tilapäisen suojelun direktiivin jatkaminen vuoteen 2027 tarjoaa Alankomaille ja muille jäsenvaltioille aikaa ja tilaa kehittää harkittu siirtymästrategia. Tässä keskeisiä huomioon otettavia seikkoja ovat:

Läpinäkyvän ja saavutettavan polun kehittäminen vaihtoehtoisiin statuksiin.
Sen estäminen, että haavoittuvat ryhmät putoavat järjestelmän ulkopuolelle siirryttäessä tilapäisestä suojelusta tavanomaisiin menettelyihin.
Asianmukaisen suojelun tason takaaminen, joka täyttää eurooppalaiset ja kansainväliset velvoitteet.
Investoiminen kotoutumiseen, kielikoulutukseen ja työmarkkinoille pääsyyn kestävän asettumisen edistämiseksi.

Alankomaat on haasteen edessä: tilapäistä suojelua ei tule nähdä vain hätäjärjestelmän jatkamisena, vaan tehtävänä tarjota kestävää suojelua jatkuvan epävarmuuden keskellä.

Kirjallisuus ja lähdeviitteet