Alankomaiden oikeus ja 2000-luvun ihminen
1. Oletus oikeudessamme
Viimeisten kahden vuosikymmenen turvallisin ammattiryhmä on nyt kaikkein alttiimmassa asemassa. Kymmenen vuotta sitten kehittäjäksi tullut hankki sillä itselleen toimeentulon varmuuden. Sama ammattiryhmä on nykyisin ensimmäinen laajamittainen esimerkki kognitiivisesta työstä, jota koneet ovat jo siirtämässä itselleen. Tämä on huomionarvoista, mutta se ei ole kiinnostavin osa. Kiinnostavinta on se, mitä se paljastaa oikeusjärjestelmämme rakenteesta.
Alankomaiden oikeusjärjestelmä ei nimittäin tunne juurikaan ihmisiä. Se tuntee tehtäviä. Henkilön oikeudellinen asema – työntekijänä, ulkomaalaisena tai etuuden saajana – riippuu lähes aina siitä tehtävästä, jota hän hoitaa, hänen tekemästään työstä ja siitä palkasta, jonka kyseinen työ tuottaa. Tämä on perusteltavissa niin kauan kuin tehtävät ovat riittävän vakaita, jotta niiden varaan voi rakentaa elämän. Juuri tämä oletus on nyt asetettu kyseenalaiseksi.
Tässä kirjoituksessa tarkastellaan neljää kysymystä, jotka siitä seuraavat ja jotka tulevat määrittämään Alankomaiden käytäntöä seuraavan vuosikymmenen aikana. Mitä oikeudellisesti tapahtuu, kun tehtävä lakkaa olemasta? Mikä on sellaisen henkilön oikeudellinen asema, joka kokoaa oman uransa sen sijaan, että harjoittaisi tiettyä ammattia? Onko olemassa toimeentuloa ilman tehtävää? Ja suojaako oikeusjärjestelmämme ihmisen kehon ja tietojen lisäksi myös hänen kykyään ajatella itse?
2. Kuinka syvälle tehtävä on juurtunut oikeuteen
Työoikeus. Alankomaiden siviililain (BW) artikla 7:610 yhdistää kolme elementtiä: työ, palkka ja ”työnantajan palveluksessa”. Sopimuksen kohteena on työ, ei henkilö; määräysvaltasuhde edellyttää, että joku muu määrää, mitä teette.
Irtisanomisoikeus. Taloudellisissa ja tuotannollisissa irtisanomisissa (BW:n 7:669 artiklan 3 momentin a alakohdan) heijastusperiaate koskee ikäryhmittäin vaihdettavissa olevien tehtävien luokkaa (Irtisanomissäännösten artikla 11). Kun kaksi henkilöä on keskenään vaihdettavissa, irtisanomissäännösten artiklassa 13 todetaan: jos heidän tehtävänsä ovat vertailukelpoisia sisällöltään, vaadittavan tiedon, taitojen ja osaamisen osalta sekä luonteeltaan ja jos ne ovat tasoltaan ja palkkaukseltaan samanarvoisia. Korkein oikeus on katsonut tämän luettelon tyhjentäväksi. Laki laskee ihmiset siis tehtäväluokan ilmentyminä. Ei henkilöinä, jotka ovat keskenään vertailukelpoisia.
Muutto-oikeus. Tässä kodifiointi on tiukimmillaan. Tietoon perustuvan muuttajan (Vb 2000:n artikla 3.30a) maahantuloa myönnetään, koska – ja niin kauan kuin – tehtävä tuottaa tietyn määrän: 1. tammikuuta 2026 alkaen 5 942 euroa bruttona kuukaudessa 30 vuotta täyttäneelle tietoon perustuvalla muuttajalle, 4 357 euroa alle 30-vuotiaalle ja 3 122 euroa alennetun kriteerin mukaisesti (Besluit uitvoering Wav 2022:n artikla 2.1, 1 momentti, alakohta a). Palkka on laissa säädetty oikeudellinen viite ihmisarvon arvon mittaamiseksi. Jos tehtävä lakkaa, Vw 2000:n artikla 19 yhdessä 18 artiklan 1 momentin f-kohdan kanssa tarjoaa perustan maahantuloluvan (perusteen) peruuttamiseen; IND-käytännössä jää kolmen kuukauden etsimisaika uuden tunnustetun referentin löytämiseksi. Muualla ulkomaalaisten työstä annetussa laissa (Wet arbeid vreemdelingen) on vastinpari: työllistämislupa evätään, jos tarjolla on etusijajärjestyksen mukaista työvoimaa (Wav:n artikla 8). Ulkomaalainen päästetään maahan vain niin sanotulla jäljelle jäävällä tehtävällä.
Sosiaaliturva. Työttömyysturva (WW) perustuu työhistoriaan; osallistumislaissa (Participatiewet) säädetään työhön ja uudelleenintegrointiin liittyvistä velvoitteista.
Ihminen tehtävänä ei siis ole onnettomuus eikä kulttuurinen rappio. Kyse on lainsäädäntövalinnasta, joka tehtiin aikana, jolloin ammatti oli elinikäinen vakiintuma.
3. Tehtävä haihtuu – ja oikeusjärjestelmä laahaa perässä
(a) Uudelleensijoittamisvelvoite
Artikla 7:669 momentti 1 BW edellyttää uudelleensijoittamista “koulutuksen avulla tai ilman” “toiseen sopivaan tehtävään”. Korkein oikeus ei ole kutsunut tätä tulosvelvoitteeksi, vaan kysymykseksi siitä, mitä työnantajalta voidaan kohtuudella vaatia annetuissa olosuhteissa (HR 18. tammikuuta 2019, ECLI:NL:HR:2019:64; aiemmin HR 16. helmikuuta 2018, ECLI:NL:HR:2018:182, Decor). Kohtuullinen määräaika vastaa irtisanomisaikaa (14. irtisanomissääntöjen 10 § / art. 10 Ontslagregeling). Tämä kehys olettaa kaksi asiaa: että organisaatiossa on muualla vielä tehtävä, ja että muutaman kuukauden koulutus voi kuroa umpeen kuilun. Molemmat oletukset kaatuvat, kun kokonainen tehtäväperhe poistuu yhtä aikaa. Odottakaa menettelyjä sen laajuudesta, mitä “koulutuksella” tarkoitetaan, heijastusperiaatteesta, kun vaihdettavissa olevien tehtävien kategoria itse haihtuu, ja h-perusteesta mahdollisena ratkaisuna.
(b) Koulutusvelvollisuus
Työlainsäädännön (BW) 7:611a §:n 1 momentti sisältää huomionarvoisen säännöksen: työnantajan on mahdollistettava koulutus, joka on välttämätöntä tehtävää varten ja, siltä osin kuin sitä voidaan kohtuudella edellyttää, työsopimuksen jatkamiseksi jos tehtävä lakkaa. 1. elokuuta 2022 alkaen (direktiivin (EU) 2019/1152 täytäntöönpano) pakollinen koulutus on maksutonta, sitä pidetään työaikana eikä sitä koskeva opintokustannusehto ole pätevä (BW:n 7:611a §:n 2–4 momentti). Mutta ankkuripisteenä pysyy tehtävä. Mikään ei velvoita työnantajaa kouluttamaan ihmistä pois haihtuvasta tehtävästä kohti tulevaisuutta, joka sijoittuu yrityksen ulkopuolelle. Entä valtio? STAP-budjetti lakkautettiin 1. tammikuuta 2024; jäljelle jää elinikäisen oppimisen luotto ja alakohtaiset O&O-rahastot. Juuri sillä hetkellä, kun yksilön oikeudesta kehittymiseen tuli eksistentiaalinen, julkinen valta veti sen pois. Se on kenties tämän vuosikymmenen vähiten huomiota saanut oikeudellinen tosiasia.
(c) Tekoälyasetusta koskeva sääntely – ja ajallinen aukko
Asetuksen (EU) 2024/1689 liitteessä III rekrytointiin, tehtävien jakoon, seurantaan, arviointiin, edistämiseen ja päättämiseen käytettävä tekoäly luokitellaan korkean riskin tekoälyksi (kohta 4), samoin kuin tekoäly koulutuksessa ja tutkintojen järjestämisessä (kohta 3) sekä muutto-, turvapaikka- ja rajavalvonnassa (kohta 7). Näiden velvoitteiden olisi pitänyt tulla sovellettaviksi 2. elokuuta 2026. Tekoälyä koskevan digitaalisen säädöskokoelman (ehdotus 19. marraskuuta 2025; alustava sopu toukokuussa 2026; Euroopan parlamentti hyväksyi 16. kesäkuuta 2026) kautta soveltaminen siirtyy 2. joulukuuta 2027 autonomisille korkean riskin järjestelmille ja 2. elokuuta 2028 tuotteisiin integroituihin järjestelmiin. Lisäksi grandfathering-järjestelyä on laajennettu: olemassa olevat järjestelmät pysyvät sääntelyn ulkopuolella, niin kauan kuin niitä ei muuteta olennaisesti. EDPB ja EDPS ovat varoittaneet tästä jyrkästi yhteisessä lausunnossaan. Käytännön seuraus: juuri ne vuodet, joina tekoälyohjattu uudelleenjärjestely toteutetaan, ovat vuosia ilman korkean riskin sääntelyä.
Mikä kuitenkin pätee: artikla 5 (kielletyt käytännöt, 2. helmikuuta 2025 alkaen), mukaan lukien tunteiden tunnistamisen kielto työpaikalla ja koulutuksessa (artikla 5, 1 momentti, alakohta f) sekä manipuloivat tekniikat ja haavoittuvuuksien hyväksikäyttö; artikla 4 (tekoälylukutaito); ja artiklan 50 avoimuusvelvoitteet elokuusta 2026 alkaen.
Ja ennen kaikkea: yleistä tietosuoja-asetusta (AVG) sovelletaan edelleen täysimääräisesti. AVG:n 22 artikla SCHUFA-tapauksen jälkeen (EU:n tuomioistuin 7. joulukuuta 2023, C-634/21): itse pisteytys on päätös, kun se käytännössä ratkaisee lopputuloksen. Ja AVG:n 15 artiklan 1 kohdan h-alakohta Dun & Bradstreet -tapauksen jälkeen (EU:n tuomioistuin 27. helmikuuta 2025, C-203/22): rekisteröidyllä on oikeus hyödyllisiin tietoihin taustalla olevasta logiikasta, ja liikesalaisuus ei ole ehdoton suoja – tuomioistuin arvioi asian itse. Irtisanomiskäytännön kannalta tämä tarkoittaa: työnantaja, joka antaa tekoälyjärjestelmän määrittää, kuka on ylenevä, on jo tänään sidottu tähän – AVG:n perusteella, ei tekoälyasetuksen perusteella. Ja "ihminen silmukassa" -periaate, jossa ihminen vain vahvistaa, ei tarjoa SCHUFA-tapauksen jälkeen suojaa.
(d) Alustatyötä koskeva laki (Wet platformwerk)
Direktiivin (EU) 2024/2831 III luku (algoritminen hallinta) on ensimmäinen EU:n väline, joka antaa työssä toimiville oikeuksia nimenomaan algoritmia vastaan: avoimuus, käsittelyn rajoitukset (tunteiden tila, yksityiskeskustelut, biometria), inhimillinen valvonta, inhimillinen arviointi merkittävästi vaikuttavista päätöksistä ja oikeus selitykseen – ja nämä oikeudet koskevat myös todellista itsenäistä alustatyöntekijää. Alankomaiden alustatyön luonnoslaiksi oli internet-kuulemisessa 29. kesäkuuta 2026 (kommentteja voi antaa 24. elokuuta 2026 asti); hallitus myöntää, ettei täytäntöönpanon määräaika 2. joulukuuta 2026 tule täyttymään ja että oikeusolettama alkaa vasta, kun Alankomaiden laki tulee voimaan. Sillä välin jäljellä on direktiivin mukainen tulkinta ja, mahdollisesti, Francovich-vastuu valtiota kohtaan.
4. Sillä, joka kokoaa itsensä, ei ole oikeudellisesti mitään turvaa
Nykyaikaiselta työntekijältä odotetaan yhä useammin, että hän kokoaa oman polkunsa: yhdistelee moduuleja, kokemuksia ja käytäntöjä profiiliksi, joka ei vastaa mitään olemassa olevaa ammattia. Työnantajat pyytävät sitä, kouluttajat mainostavat sillä, markkinat palkitsevat siitä. Oikeudellisesti tämä ihminen on näkymätön. Alankomaiden oikeus tuntee tutkintotodistukset, ei polkuja.
- NVAO akkreditoi koulutusohjelmat (WHW:n luku 5a); siviilioikeudellinen vaikutus (civiel effect) kytkeytyy tutkintotodistukseen ja tutkintonimikkeeseen (WHW:n art. 7.10a). Itse koottu viiden moduulin kokonaisuus kolmessa eri oppilaitoksessa ei johda tutkintonimikkeeseen, eikä siten myöskään siviilioikeudelliseen vaikutukseen.
- Microcredentials-osaamismerkit ovat Alankomaissa kokeiluvaiheessa (edubadges) ja Euroopan tasolla suosituksena (Neuvoston suositus 16. kesäkuuta 2022, 2022/C 243/02). NLQF-luokittelu on yksityisoikeudellinen. Lakisääteistä vastinetta sille ei ole.
- Jännite on suurin siellä, missä edut ovat suurimmat: säännellyissä ammateissa (Advocatenwet, Wet BIG, Wna – direktiivin 2005/36/EY ja EU:n ammattipätevyyksien tunnustamista koskevan yleislain kautta) tutkintoon perustuva yksinoikeus on ehdoton. Juuri siellä itseoppinut on voimaton.
- Muuttioikeudessa: alennettu palkkavaatimus edellyttää nimetyn oppilaitoksen tutkintoa (tunnustettujen ranking-listojen top 200), hakuvuosi on tutkintoon sidottu, ja tutkinnon arviointi tapahtuu Nufficin/IDW:n kautta. Jos henkilö on koonnut oman osaamisensa itse, hän ei pääse edes maahan.
Edessämme on valittavana kaksi tietä: pätevyysoikeuden modulaaristaminen (mikrocredentialien laillinen vahvistaminen, epävirallisen oppimisen validointi ja oppimistili), tai kasvava joukko hyvin kyvykkäitä ihmisiä ilman oikeudellista asemaa. Jälkimmäinen tie on toistaiseksi todennäköisempi, koska ensimmäinen edellyttää, että valtio luopuu määräysvallastaan sen suhteen, mikä lasketaan tiedoksi.
5. Perustuloa ei ole olemassa; on olemassa vain ehdollisuus
Suosittu vastaus katoavaan työhön on perustulo: jos henkilöllä ei enää ole tehtävää, hän saa minimiturvan. Tämä ajatus ansaitsee oikeudellisen vastaväitteen.
Alankomaissa ei ole perustuloa. Alankomaissa on toimeentulotuki (bijstand): varallisuus- ja tulotarkastuksen perusteella, kustannustenjakajille tarkoitetun normin mukaisesti (kostendelersnorm), työvelvoitteineen ja uudelleenintegroitumisen velvoitteineen sekä vastikkeellisuusvaatimuksineen. Perustuslain (Gw) 20 artiklan 3 momentti antaa ”lailla säädettävän oikeuden toimeentulotukeen” – se on sosiaalinen perusoikeus, lainsäätäjälle suunnattu ohjenormi, ei suoraan vedottavissa oleva vaatimus; perustuslain 120 artikla sulkee pois lain perustuslainmukaisuuden arvioinnin. Kansainvälisesti Euroopan sosiaalisen peruskirjan (ESH) 12 ja 13 artikla sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (IVESCR) 9 artikla tarjoavat vain vähän suoraa tukea.
1. tammikuuta 2026 alkaen on tullut voimaan Participatiewet-lain ensimmäinen vaihe: yli kaksikymmentä toimenpidettä, enemmän yksilöllistä räätälöintiä, vähemmän sanktioita, vaiheittain jatkuen vuoteen 2027 asti, sisältäen osia, jotka odottavat sosiaaliturvan valvontalakia (Wet handhaving sociale zekerheid). Todellinen parannus. Mutta arkkitehtuuri ei muutu: tulo pysyy palkkiona halukkuudesta tulla jälleen osaksi järjestelmää.
Oikeudellinen vastaus työn katoamiseen ei Alankomaissa siis ole vapauttaminen, vaan todentaminen. Tämä on opetus tukietuusasiasiasta (toeslagenaffaire) ja SyRI (Haagin alioikeus 5. helmikuuta 2020, ECLI:NL:RBDHA:2020:865) -tapauksesta, jossa riskimallin katsottiin olevan ristiriidassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ECHR/EVRM) 8 artiklan kanssa. Mitä suurempi ryhmä ilman tehtävää, sitä suurempi valtion tarve tarkistaa, onko näin todella. Sen, joka odottaa perustuloa (basisinkomen), on ensin selitettävä, miten oikeusjärjestelmämme jättää taakseen ehdollisuuden (voorwaardelijkheid). Mikään nykyisellä lainsäädäntöagendalla ei viittaa siihen suuntaan.
6. Näkymätön riippuvuus: seuraava perusoikeus?
20. vuosisata on oikeudellisesti emansipoinut ihmisen. Muodolliset riippuvuussuhteet – säädystä, herrasta, kirkosta tai työnantajasta – on purettu tai säännelty. Mutta tilalle on tullut riippuvuus, jota oikeus tuskin havaitsee, koska se ei ole muodollinen: riippuvuus ajattelutavasta, käyttäytymisestä ja tunneperäisistä reaktioista. Kukaan ei pakota; tarjonta on vapaaehtoista ja järjestelmä on mukava. Juuri siksi klassiset takeet (oikeudelliset vakuudet) eivät saa siitä otetta. Kirjoitimme tästä aiheesta aiemmin artikkelin ”Waarom kunstmatige intelligentie een verschrikkelijke advocaat is“.
Tässä on perusoikeusjärjestelmämme aukko. Perustuslain 11 § suojaa ruumiillista koskemattomuutta. Perustuslain 10 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla suojaavat yksityiselämää, jossa EIT lukee henkilökohtaisen autonomian (Pretty v. Yhdistynyt kuningaskunta, 29. huhtikuuta 2002, nro 2346/02). GDPR suojaa sinua koskevia tietoja. Mutta mikään perustuslaissa ei suojaa oman maailmankuvan muodostamista – kykyä, joka edeltää kaikkia muita perusoikeuksia, sillä ilman omaa harkintaa sananvapaus on tyhjä kuori.
Ensimmäiset oikeudelliset versot ovat näkyvissä, mutta ne koskevat kuluttaja- ja alustaoikeutta, eivät valtiosääntöoikeutta:
- Tekoälyasetuksen (AI-verordening) 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta: kielto käyttää manipuloivia tekniikoita sekä hyödyntää haavoittuvuuksia, jotka olennaisesti heikentävät käyttäytymistä ja aiheuttavat huomattavaa vahinkoa. Kynnys on korkea.
- DSA (Asetus (EU) 2022/2065): 25 artikla (dark patterns), 27 artikla (suositusjärjestelmien läpinäkyvyys), 38 artikla (vaihtoehto ilman profilointia erittäin suurilla alustoilla).
- Digital Fairness Act: ehdotus odotettavissa vuoden 2026 neljännellä neljänneksellä, kuluttaja-agendan 2030 täytäntöönpanona, tavoitteena dark patterns -käytännöt, riippuvuutta aiheuttava suunnittelu, vaikuttajamarkkinointi ja manipuloiva personointi.
- Kansainvälisesti: neurooikeuksien kehitys (UNESCO, Chile, useat Yhdysvaltain osavaltiot).
Edessämme on todennäköisesti 1930-luvun valtiosääntöoikeudellinen keskustelu: onko olemassa oikeutta henkiseen koskemattomuuteen tai kognitiiviseen vapauteen, ja jos on – ketä vastaan? Klassinen perusoikeus toimii vertikaalisesti; tämä riippuvuus on horisontaalista ja kaupallista. Siksi vastaus tulee ensin kuluttaja- ja tuoteoikeudesta, ja vasta myöhemmin – jos lainkaan – perustuslaista.
7. Kuusi odotusta Alankomaiden käytännölle
- Irtisanomisaallot a-perusteella, uudelleensijoittamisoppi paineen alla. Ydinkysymykseksi muodostuu, ulottuuko BW:n 7:669 artiklan 1 momentissa tarkoitettu ”koulutus” myös uudelleenkoulutuksena toiseen tehtäväperheeseen. Nykyinen vastaus (ponnistelu kohtuullisuuden rajoissa, irtisanomisaikana) ei ole rakennettu tätä mittakaavaa varten.
- Muutos pätevyysoikeudessa – paradoksin kera. Mitä enemmän algoritmi jakaa, hinnoittelee ja arvioi työtä, sitä enemmän valtaa ja sidonnaisuutta, ja siten sitä todennäköisemmin kyseessä on työsuhde (Deliveroo, HR 24. maaliskuuta 2023, ECLI:NL:HR:2023:443; Uber, HR 21. helmikuuta 2025, ECLI:NL:HR:2025:319, jossa korkein oikeus jätti oikeuskehityksen nimenomaisesti lainsäätäjälle). Lisätään tähän VBAR-oikeusolettama – 10. maaliskuuta 2026 annetun muutosmuistion jälkeen jäljellä on vain oikeusolettama hinnoille, jotka ovat noin 38 euroa tunnilta alhaisemmat – sekä alustatyölaki, niin kuva on täydellinen: oikeus vastaa autonomian huutoon tarjoamalla suojaa. Se ei ole ristiriita, mutta se on jännite, josta tulemme käymään oikeutta kymmenen vuotta.
- Muuttoliikeoikeudesta tulee terävin laboratorio. Palkkakriteerit nousevat indeksiin sidottuna, kun taas niitä vastaavat tehtävät rapautuvat; osaava maahanmuuttaja, joka menettää työpaikkansa, saa kolme kuukautta aikaa. Ja itse arviointi automatisoituu yhä enemmän, vaikka liitteessä III olevan kohdan 7 (muuttoliike ja turvapaikka) korkean riskin järjestelmä on juuri lykätty joulukuuhun 2027. Missään muualla kuilu tekniikan ja suojan välillä ei ole niin suuri kuin rajalla. Käytännössä tämä tarkoittaa: GDPR:n 22 ja 15 artikla, Awb-lain 3:2 ja 3:46 artikla sekä hyvän hallinnon periaatteet ovat työkalut – ei tekoälyasetus.
- Koulutus- ja pätevyysoikeus: lakisääteinen paine tutkintomonopolia kohtaan, tavoitteena microcredentials-osaamismerkinnät ja validointi.
- Sosiaaliturva: ei perustuloa, vaan todentamisvaltion (verificatiestaat) edelleen tiivistyminen, jota rajoittavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla ja GDPR.
- Perusoikeudet: henkinen koskemattomuus asialistalla, ensin Brysselin kautta, vasta sitten Haagin.
8. Loppusanat
Keskustelu 2000-luvun ihmisestä käydään yleensä eksistentiaalisesta näkökulmasta: kehity itse tai tule syrjäytetyksi. Oikeudellisesti kysymys on terävämpi. Se ei ole se, olemmeko henkilöitä vai funktioita, vaan se, oppiiko oikeus tunnistamaan henkilön ennen kuin funktio on haihtunut. Sillä niin kauan kuin funktio on henkilön oikeudellinen perusta, katoaa funktion mukana myös oikeudellinen asema.
Tämä ei ole filosofinen ongelma. Kyse on lainsäädännöllisestä tehtävästä – ja osin myös prosessiriskistä, joka on jo nyt asiakkaillamme pöydällä.
