Ukrainan kauppa- ja teollisuuskamarin myöntämän ylivoimaisen esteen tunnustaminen
Ukrainan kauppa- ja teollisuuskamari (UCCI) ilmoitti 24. helmikuuta 2022 virallisesti ylivoimaisen esteen olemassaolosta vihollisuuksien vuoksi, joita ei voida hillitä ja/tai pysäyttää Venäjän federaation Ukrainaan kohdistaman aseellisen aggression vuoksi, mikä tekee yrityksille mahdottomaksi täyttää olemassa olevista sopimuksista johtuvat velvoitteensa. UCCI:n todistus on erittäin tärkeä askel, sillä se on keskeinen osa muodollista dokumentaatiota, joka kärsivien yritysten on hankittava vahvistaakseen, että velvoitteiden täyttämättä jättäminen johtuu valvonnan ulkopuolisista ja poikkeuksellisista olosuhteista.
Ukrainan lainsäädäntö, erityisesti siviilikoodin (Burgerlijk Wetboek) 617 artikla, kauppalain (Wetboek van Koophandel) 218 artikla sekä Ukrainan laki N 4196-IX ”Oikeushenkilöiden toiminnan sääntelyn erityispiirteistä tietyissä organisatoris-oikeudellisissa muodoissa siirtymäkaudella ja oikeushenkilöiden yhdistyksistä” (koskien siviilikoodin kumoamista 9.10.2025 alkaen). Tämä laki säätää tiettyjen oikeushenkilöiden toiminnan sääntelyn erityispiirteistä siirtymäkaudella ja määrää, että Ukrainan siviilikoodi (BW) lakkaa olemasta voimassa 9. lokakuuta 2025. Tämä tarkoittaa, että oikeushenkilöiden toimintaa säätelevät oikeudelliset normit muuttuvat ja että nykyisen siviilikoodin (BW) sijasta otetaan todennäköisesti käyttöön uutta lainsäädäntöä.
Nämä oikeudelliset näkökohdat tarjoavat oikeusperustan ylivoimaiseen esteeseen vetoamiselle. UCCI:n vahvistus ei vapauta automaattisesti velvoitteista, mutta se toimii todisteena poikkeuksellisista olosuhteista, jotka ovat osapuolen kontrollin ulkopuolella. Myös Ukrainan keskuspankki (NBU) on tunnustanut ylivoimaisen esteen tietyissä taloudellisissa ja pankkialan seikoissa, mikä vaikuttaa luottovelvoitteiden täyttämiseen ja finanssisäännösten noudattamiseen.
Mitä on ylivoimainen este?
Sopimusoikeudessa ylivoimainen este (force majeure) on vakioehto, joka vapauttaa molemmat osapuolet vastuusta tai velvoitteista sellaisen poikkeuksellisen tapahtuman tai olosuhteen sattuessa, joka on osapuolten kontrollin ulkopuolella, kuten sota, lakko, mellakat, rikokset, epidemia tai äkilliset lainmuutokset, jotka estävät yhtä tai molempia osapuolia täyttämästä sopimusvelvoitteitaan.[1] Toisin sanoen ylivoimainen este viittaa ennakoimattomiin ulkoisiin tapahtumiin, jotka estävät sopimusvelvoitteiden täyttämisen. Jotta tapahtuma voidaan luokitella ylivoimaiseksi esteeksi, sen on oltava hallitsematon, osapuolen vastuupiirin ulkopuolella ja riippumaton sen tahdosta.
Ukrainan konfliktin yhteydessä monet yritykset kohtaavat ongelmia tuotannon, jakelun ja toimitusten osalta. Myös velvoitteiden täyttämisen määräaikojen, takuiden ja muiden sopimusehtojen suhteen syntyy viivästyksiä.
Ylivoimainen este ulottuu myös laajempiin taloudellisiin seurauksiin: pakotteisiin, rajojen sulkemiseen, logistiikan häiriöihin ja varallisuuden tuhoutumiseen. Yleisesti ottaen ylivoimaisen esteen lauseke suojaa vastuulta, mutta ei johda velvoitteiden automaattiseen päättymiseen. Yritykset voivat olla velvollisia minimoimaan vahingot ja osoittamaan, että ne ovat tehneet kaikki kohtuulliset ponnistelut velvoitteidensa täyttämiseksi.
Ylivoimaisen esteen lausekkeiden rooli sopimuksissa
Ylivoimaisen esteen sovellettavuus riippuu suurelta osin sopimuksen ylivoimaisen esteen lausekkeen tarkasta muotoilusta. Sopimuksilla, joissa mainitaan nimenomaisesti termejä kuten ”sota”, ”sotilaallinen konflikti” tai ”vihollisuudet”, on paremmat mahdollisuudet toimia perustana ylivoimaiseen esteeseen vetoamiselle. Toisaalta lausekkeet, jotka eivät kata tällaisia tapahtumia, saattavat vaatia laajempaa tulkintaa.
Lisäksi Euroopan unioni, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat ovat asettaneet pakotteita Venäjää ja Valko-Venäjää vastaan, mikä tuo tähän ongelmaan lisäulottuvuuden. Vaikka tällaisia pakotteita ei yleensä mainita nimenomaisesti ylivoimaisina esteinä, niiden merkittävä vaikutus kaupankäyntiin, toimitusketjuihin ja rahoitustapahtumiin on useimmissa tapauksissa riittävä peruste soveltaa yleisemmin muotoiltuja ylivoimaisen esteen määräyksiä. Käytäntö osoittaa, että tuomioistuimet ja välimiesoikeudet suhtautuvat yleensä myönteisesti ylivoimaiseen esteeseen vetoamiseen tapauksissa, joissa sopimukset sisältävät laajasti muotoiltuja määräyksiä, jotka kattavat poliittiset riskit ja viranomaisten toimet.
Oikeusperusta Alankomaiden, EU:n ja kansainvälisen oikeuden säädösten mukaan
Alankomaiden lainsäädännön mukaan siviililain (Burgerlijk Wetboek) artiklat 6:75 ja 6:76 vapauttavat osapuolet vastuusta, jos velvoitteiden täyttäminen tulee mahdottomaksi ennakoimattomien olosuhteiden vuoksi. Lisäksi tietyissä yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) säännöksissä, jotka ovat merkityksellisiä konfliktin kohteeksi joutuneille yrityksille – erityisesti rajat ylittävää tietojenkäsittelyä harjoittaville – säädetään artikloista 28, 4(16), 4(23) ja 56. GDPR:n 28 artikla mahdollistaa velvoitteiden tarkistamisen, jos niiden toteuttaminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi. Artikla 4(16) määrittelee käsitteen "päätoimipaikka", mikä on tärkeää useilla lainkäyttöalueilla toimiville yrityksille. Artikla 4(23) koskee rajat ylittävää tietojenkäsittelyä, mikä voi olla merkityksellistä toimitusketjun häiriöiden yhteydessä. Artikla 56 osoittaa johtavat valvontaviranomaiset (LSA) valvomaan vaatimusten noudattamista rajat ylittävissä toimissa poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Kansainvälisellä tasolla ylivoimaisen esteen periaatteet on vahvistettu YK:n kansainvälistä irtaimen tavaran kauppaa koskevan yleissopimuksen (CISG) määräyksissä. Monet kansainväliset sopimukset viittaavat Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) ylivoimaisen esteen lausekkeeseen, joka tarjoaa yhdenmukaisen menetelmän vastuun määräytymistä koskevien kysymysten arvioimiseksi.
Ylivoimaisen esteen lausekkeiden tulkinta ja soveltaminen
Jotta ylivoimaiseen esteeseen vetoaminen voidaan tunnustaa perustelluksi, sopimuksen tarkat muotoilut ja osapuolten sopimukseen kirjatut tarkoitukset ovat ratkaisevan tärkeitä. Sopimuksessa on määriteltävä selkeästi, mitä ylivoimaisen esteen tapahtuma tarkoittaa, esimerkiksi ”sota” tai ”pakotteet”, jotta sen sovellettavuus voidaan taata. Lisäksi laajemmat termit, kuten ”konflikti” tai ”vihollisuudet”, voivat olla sopivampia Ukrainan konfliktin kaltaisissa tilanteissa.
Nykyinen tulkintaongelma Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin valossa on se, että Venäjä ei ole julistanut virallista sotaa, mikä on herättänyt kysymyksiä siitä, voidaanko tätä tilannetta luokitella ”sodaksi” klassisessa mielessä. Tällaisten vaikeuksien välttämiseksi tulevaisuudessa sääntelyviranomaiset suosittelevat käyttämään sopimuksissa termejä kuten ”sotilaallinen konflikti”, ”rauhanturvaoperaatio” tai ”vihollisuudet”.
Lisäksi ylivoimaiseen esteeseen (force majeure) vetoamisen on tapahduttava oikea-aikaisesti ja sen on oltava riittävästi dokumentoitua. Viivästyminen sopimusosapuolille ilmoittamisessa tai kyvyttömyys osoittaa, että velvoitteiden täyttäminen oli mahdotonta eikä vain vaikeutunutta, voi johtaa vaatimuksen hylkäämiseen.
Sertifiointi ja dokumentaatio
Ukrainan kauppakamarin ja teollisuuden (UCCI) myöntämällä sertifioinnilla on tärkeä rooli yrityksille, jotka vetoavat ylivoimaiseen esteeseen. Tämä todistus toimii näyttönä siitä, että velvoitteiden täyttäminen on ollut konfliktin vuoksi mahdotonta. On kuitenkin tärkeää huomata, että todistuksen hallussapito ei itsessään vapauta osapuolta sen vastuusta toista osapuolta kohtaan. On tarpeen, että sopimusehdot ja sovellettava lainsäädäntö tukevat myös tällaista mahdollisuutta.
Todistus on UCCI:n vahvistaman muodon mukainen asiakirja, jonka UCCI tai alueellinen kauppakamari myöntää voimassa olevan lainsäädännön, sopimuksen ehtojen (sopimus, pöytäkirja, jne.) ja hyväksytyn ohjesäännön mukaisesti.
Todistuksen olemassaolo ei yksin riitä, koska kyvyttömyys täyttää velvoite ylivoimaisen esteen vuoksi on myös näytettävä oikeudessa osoittamalla syy-yhteys ylivoimaisen esteen (voimassa oleva lainsäädäntö) ja velvoitteen täyttämisen objektiivisen mahdottomuuden välillä – tämä on korkeimman oikeuden 30.11.2021 antaman ratkaisun nro 913/785/17 johtopäätösten mukaista.
Yritysten on pidettävä yksityiskohtaista kirjanpitoa kaikista konfliktin aiheuttamista liiketoimintahäiriöistä. Toimitusketjun katkosten, taloudellisten menetysten tai tavaroiden ja palveluiden toimittamisen mahdottomuuden kirjaaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan perustella force majeure -vaatimuksia ja käydä neuvotteluja sopimusosapuolten kanssa. Tärkein näkökohta on ennakoiva yhteistyö lakimiesten kanssa, jotta ymmärretään vaatimusten esittämis- ja perusteluprosessi.
Suosituksia yrityksille
Yritysten on tarkistettava sopimuksensa sen varalta, sisältävätkö ne ylivoimaista estettä koskevia määräyksiä, jotka kattavat tilanteen, ja tarvittaessa muutettava sanamuotoja kohti yleisempiä termejä, kuten "konflikti" tai "pakotteet". Jatkossa sopimuksiin on sisällytettävä nimenomaisesti sota, sotilaalliset konfliktit ja pakotteet ylivoimaisen esteen soveltamisperusteiksi. Lopuksi yritysten tulisi harkita vaihtoehtoisia toimituslähteitä, logistisia reittejä tai muutoksia toiminnassaan riskien vähentämiseksi ja liiketoiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi.
